Taito-oppia ja kisarutiinia Portugalista
Outi ja Iida leireilivät maaliskuun alun Portugalissa Evorassa ja Portalegressä. Kyseessä oli maajoukkuen, talenttien ja AV-ryhmän yhteinen taitoleiri, jonka päätteeksi osallistuttiin Portugal O-meetingiin, eli nelipäiväiseen suunnistuskilpailuun.
Ensimmäisinä päivinä Evorassa oli tarjolla maastotyyppiin totuttautumista ja kahden päivän jälkeen kaksiosainen leirikisa. Päivä oli varsin rankka, sillä aamulla juostiin 3,9km sprintti Evoran vanhassa keskustassa ja iltapäivällä lähdettiin viiden kilometrin keskimatkalle takaa-ajona sprintin tulosten perusteella. Mukana oli 40 suunnistajaa, kun myös alueella leireilleet KR:läiset osallistuivat kisailuihin. Kaikki juoksivat iästä ja sukupuolesta riippumatta samassa sarjassa, joten ylikovaa vauhtia oli tarjolla!
Viikonlopuksi porukka siirtyi koillisempaan Portalegren kaupunkiin, jonka ympäristössä kisat järjestettiin. Maastot olivat Evoraa vaativampia pienipiirteisiä kiviröykkiö-nurmilaukka kukkuloita. Ensimmäisen päivän pitkä matka ja toisen päivän keskari oli tarkoitus juosta harjoituksina, mutta kolmannen päivän keskimatkalla iskettiin tosissaan. Aikuisten sarjassa kyse oli myös WRE-kisasta. Ihan putkeen ei mennyt, mutta erinomaisen hyviä kisanomaisia harjoituksia tuli tehtyä.
Outin reitti WRE-keskarilla. Kasille nelosen koukku.
Samoilla alueilla oli leireilemässä myös Sveitsin maajoukkue ja sen mukana tammikuun aikaisista sairasteluista kuntoutunut Isabelle. (Olipas mukavaa tavata!) Iisa näytti neljännessä osakilpailussa olevansa kunnossa, kun hän jäi Nigglille vain neljä minuuttia pitkän matkan kisassa ja sijoittui eliittisarjassa kolmanneksi! Onnea!
Leirin harjoituksia purettiin iltaisin taitoanalyysipalavereissa gps:n avulla. Päästiin seuraamaan muiden tekemiä virheitä, onnistumisia ja reitinvalintavaihtoehtoja. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, kuinka luettavia kohteita on samaistamisvirheiden välttämiseksi oltava koko ajan enemmän kuin yksi. Isojakin mäkiä pystyi peilaamaan sekaisin keskenään! Iida kertoo oppineensa tästä nimenomaan huomioimaan omasta reitistä kauempanakin olevia kohteita. Lisäksi Etelä-Euroopan suunnistusta ensi kertaa kokeilleelle piikkipuskien piikikkyys tuli tutuksi… Nuorille urheilijoille oli lisäksi varmasti hienoa päästä seuraamaan läheltä maajoukkueen harjoittelua.
Etelän leirin oppien jalostusta on jatkettava vielä kotimaassakin. Pari päivää annetaan aivojen levätä, mutta sitten kaivetaan kartat taas esille ja kirjoitetaan kartan taakse huomiot omasta suunnistustekniikasta, kartoitustyylistä ja virheiden syistä. Ja myös siitä miksi meni hyvin. Ensi kerralla samanlaisiin maastoihin mennessä voi sitten kerrata huomiot ja olla hyvin valmistautunut uusiin harjoituksiin!
