Tulosta

Ungissa tällä kertaa opintiellä

Kirjoittanut outi on . Posted in SK NEWS artikkelit

kirjoittanut Marja Molin

Kangasalan nuorten panostus Ungiin oli upea. Fiilis oli mahtava.  Pitkin kevättä oli tarjottu viestisuunnistukseenkin taitoiltaa ja Ungi-palaveria; tytöillä ensimmäinen jo tammikuun Vierumäen leirillä. Viimeisessä palaverissa viimeisteltiin ajatuksia viestisuunnistamisesta, tulevasta kisamaastosta ja –ainakin tyttöjen puolella- juoksuasuista!

Komea olikin kaartimme marssiessamme esiin Ungi-kisakeskukseen.  Kahvilateltan pojat pystyttivät suitsait-sukkelaan ja vesipisteestä täytettiin kanisterit ja ämpärit reippaasti Terhin työstää myöhemmin mm puuroksi ja kaakao/kahvivedeksi.

Ilma oli loistava. Kisakeskus tiivis.  Pienten joukkue jäi Tuomon hoiviin latautumaan kun isot  tytöt ja pojat lähtivät pikimmiten verryttelylenkille. Pojat Jarmon ja työt Marjan johdolla.  Tyttöjen joukkueiden menestys verryttelylenkillä oli huikea; päät kääntyivät ja bussit tööttäilivät, niin kauniita neitoja oli liikkeellä, ettei ympäristö voinut olla huomaamatta!  Tytöt löysivät hyvän pyrähdyspaikan, jossa venyteltiin kevyesti ja pyrähdeltiin muutama napakka avausveto.

Kisa alkoi D/H12 –vuotiaiden viestillä. Seurasimme jännityksellä viitoituksen varrella ja saimme katsella kuinka Emppu toi viestin toisena maaliin pari sekuntia kärjen perässä, siis käytännössä niskassa kiinni.  (19.22, kärki Järfalla 19.20) Upeeta!  Topias jatkoi matkaa  vetäen metsässä letkaa koko matkan ja saapui huikeasti samalla sijalla maaliin, sekunnilla otti takana tullut Topiakselta etumatkaa parisataa metriä ennen maalia. (13.57, vaihtoaika 33.19, kärki Stora Tuna 33.18) Topias päästi tyttömme Venlan ja Lindan metsään. Pieni karttasähellys vaihtopuomilla, mutta se ei näyttänyt tyttöjä sekoittavan, vaan sinne menivät metsän peittoon kuin vanhat tekijät. Ja tulivat vaihtoon komeasti Venla ensin ja sitten Linda. Vaihtoaika 48.44, kärki vaihtoi 45.24. Olimme kolmansia. (Venla 15.25, Linda 17.57 = komeasti tytöt!)

Ankkurina lähti viilettämään Vime, jolla tällä kertaa ei ollut vimemäinen päivä, vaan joutui tällä kertaa suunnistamaan muutamien virheiden kautta maaliin ja palasi joukkuetovereidensa huomaan sijalla 16. (Vilhelm 26.44, yhteisaika 75.28., kärki Stora Tuna 63.38) Sijoitushan ei ollut huono! Joukkue onnistui pääsääntöisesti hyvin. Ja hoiti myös pienen epäonnistumisen jälkeen kisan Tuomon johdolla urheilijamaisesti eteenpäin!

Leiri hiljeni aavistuksen kun kaikki mahdolliset pistivät päänsä tyynyyn Terhin ravintolan täydennyksen jälkeen. Pojatkin olivat nukkumassa tai lepäämässä, pian alkaisi suunnistusputki läpi yön.  Ja sen aloitti Ville, joka pisteli hyvänlaisesti rasteja leimaten. Ja saapui maaliin vain 1.50 kärjestä. Siitä oli hyvä Erikin jatkaa. Valitettavasti jalka vaivasi jonkin verran ja sitten se koipi kolahti vielä lisää ja Erik Punaisen epäonni kilpistyi laiskaan leimasimeen, jolta hänelle ei jäänyt merkkiä. Koko paikalla ollut ja varmasti myös kotiporukat harmittelivat Erikin kohtaloa. Seuraavana matkaan lähtenyt Mikko K ei tiennyt vielä hylsystä mitään, vaan lähti toteuttamaan hyvää juoksua vielä taistelu mielessä.

Leirissä ei paria sekuntia kauempaa  kieriskelty epäonnen tuskassa vaan pojat totesivat pian, että meitähän on sitten monta yhtaikaa viivalla kun pamahtaa, mennääs takas nukkumaan.  Kisajärjestäjien ohjeissa lukee, että hylätty joukkue jatkaa niin, että loput joukkueen juoksijoista lähtevät metsään yhteislähdössä aamulla klo 8.40. Nukkumisohjeen annettuaan Jarmo sai tietää, että pojat olisivat voineet kuitenkin jatkaa viestiä normijärjestyksessä. Kritisoimme järjestäjien  epäjohdonmukaisuutta. Olisi se varmaan ollut pojillekin mielenkiintoisempaa juosta suunnilleen siinä vaiheessa, kuin olisi oletettua ollut ja metsässä olisi ollut vielä tarjolla vauhtia tueksi ja opiksi ja olisivat sitä saaneet itsekin tarjota. Vähän kiukuttaa poikien puolesta.

Yhteislähtö tapahtui aamulla klo 8.30 , jolloin jäimme odottelemaan missä järjestyksessä omat pojat metsästä pois pääsevät. Sieltähän heitä tuli ja tarjosi meille vauhdikkaita loppusuoria, jotka huipentuvat vauhdissaan ja tempossaan L-P:n vetoon, johon ei valkeakoskelainen pystynyt vastaamaan millään tapaa.

Tyttöjä aloitimme herätellä kolmen jälkeen. Annika ja Siiri kävivät puurolla ja aamuverryllä ja saivat varusteensa tuota pikaa ylleen, koska säädöt oli tehty jo aiemmin. Kuvasta voitte nähdä että etukäteistyökin oli huolella tehty!

Tyttöjoukkueet: 1. Annika, Vilma, paralleelilla Moona ja Miina, Heini ja ankkurina Netta

                             2. Siiri, Emmi, paralleelilla Venla ja Veera, Linda ja ankkurina Jonna

Annika lähti tutu hurjasti heiluen ohjeenaan pitää kärkiletkasta kiinni, eli K-lle jo etujoukkoihin mukaan. Ja hän teki niin kuin piti. Metsästä kuulimme tietoa, että Annika on toisen hajontaletkan kärjessä. Siirsin katsettani varvausrastin suuntaan odottaen kohta vaaleanpunaisen helman heilahtavan ja blondin ponnarin huiskaavan valtavalla vauhdilla ohi. Joku  sisäinen ääni käski kuitenkin kääntää katsetta kohti viimeistä rastia. Näin siellä tutun hahmon seisovan ihan paikallaan. Aivot löivät ne pari sekuntia tyhjää ennen kuin  ne suostuivat tajuamaan, että Annikahan se siellä. Piti lähteä vastaan ja ottaa vahvaan haliin pettymyksestä ja kivusta kyyneleitä vuodattava ja ontuva vauhtimimmi.  Pettymys kiilsi myös Vilman silmissä, odotettu taistelu vahvasti kympin sakkiin sai jäädä nyt haaveeksi. (Ensi vuonna!!) Annikan epäonneksi koitui rohkea hyppy  jyrkänteeltä alas ja se karikkeen alla piilossa ollut kivi, jonka päälle hän astui ja nilkka taittui.

Emme olleet ihan tyytyväisiä ensiavun toimintaan, hartaasti toivomme, että Annikan nilkka kuitenkin paranee hyvin ja hän on vauhdissa taas pian mukana.

Järjestäjät antoivat luvan Vilmalle lähteä 20 min sen jälkeen kun ensimmäinen tyttö ensimmäiseltä osuudelta on tullut maaliin. Ja sinne hän lähtikin ja muut tytöt valmistautuivat omiin lähtöihinsä siitä eteenpäin. Ohjeena oli tehdä kärkiaika ja hurja juoksu.;) Ykkösjoukkueen tytöt joutuivat muuttamaan asenteensa viestin suhteen lähtiessään kisan ulkopuolella juoksemaan. Mutta olen ylpeä siitä, että yksikään tutu ei lentänyt jorpakkoon ja kaikki sotamaalaukset tehtiin alkuperäisen suunnitelman mukaan viimeisen päälle. Ei tarvinnut kuulla yhtäkään pettymyksen kirvoittamaa hapanta lausetta. Tässä on siis oikeita urheilijoita käsissämme. Fiilis oli toinen, mutta kisapaikalla verryteltiin ja venyteltiin ja lähdettiin tavoittelemaan hyvää suoritusta ja aikaa joka tapauksessa. Sitähän ei voi kieltää, etteikö kaikki tapahtunut ja juokseminen itseä heikommassa vauhtisakissa vaikuttanut tyttöjen tuloksiin. Komeasti  kuitenkin Vilma noin 37 min 4,4 km osuus. Moona tykitti  hienon ajan 22.48 ja Miina 26.05 2,9 km radalla,  Heini hilpaisi 3,1 km aikaan 31.02, tosin rata oli rastimääritteiden mukaan 200m pidempi. Netta ankkuroi ykkösjoukkueen maaliin 54.35, ratapituus 5,7km. Ei ollut ihan paras päivä.

Kakkosjoukkue onnistui!  Olemme iloisia siitä, että meillä on Ungiin lähtijöitä ja suunnistajia, jotka tulevat, vaikka suunnistusviestissä voitto ei ole tavoitteena, vaan puhtaasti lajin harrastaminen.  Siiri saapui vaihtoon sijalla 54, Emmi nosti neljä sijaa ja päästi matkaan Veeran ja Venlan, joka juoksi jo toisen osuuden viikonlopun aikana. Eikä hullummin juossut nytkään. Venla vaihtoi sijallla 48 ja aikansa oli 29.10. Veeralla osuus hoitui ajassa 51.29.  Linda lähti myös Ungissa toisen kerran osuudelleen  ja tuli vaihtoon 51. ajalla 49.50. Venla ja Linda saivat harjoitella isojen viestiä seuraavia vuosia varten ja hienosti hoitivat osuutensa, paikat isojen vietissä ovat varmasti heidän. Jonna lähti ankkuroimaan kakkosjoukkuetta ja nautti suunnistamisesta, ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna, koska lähtö vaiho-oppilaaksi  tapahtuu mahdollisesti piankin. Kakkosjoukkue sai tuloksen ja oli maalissa 52. Onnea tytöt !

Summa summarum saimme erilaisen Ungireissun, joka tarjosi tällä kertaa pettymyksen ja vahinkojen sietokyvyn oppimista. Kaikki urheilijamme osoittivat hienoa urheilijamaista käytöstä ja pitivät toisistaan lämpimästi huolta ja tukivat niitä, jotka sitä milloinkin tarvitsivat. Valmentajina voimme olla erittäin tyytyväisiä ja iloisia tästä. Tästä on vain se yksi suunta ja  sen te tiedätte kaikki, mikä se on!  

Matkanjohtajana ison työn jälleen tehnyt Netta on ansainnut suuret kiitokset kaikista järjestelyistä siitä, että huolehti meistä kaikista reissun alusta loppuun asti. Terhiä ei voi kyllin kiittää ruokahuollosta. Se sujui kuin rasvattu!  Bussikuskikin osallistui kuin seuran jäsen ja menopeli oli hieno:  vink vink, sinne kilpailuttajien suuntaan.

Valkut Tuomo, Jarmo, ja Marja kiittävät nuoria hyvin sujuneesta matkasta ja valmistautuvat jo seuraaviin koitoksiin kaikenlaiset ketunhännät kainaloissaan!

Yhteistyökumppanit

 Noname        Kuntoutumiskeskus Apila